Kävimme tosiaan jokin aika sitten miehen kanssa keskustelun lapsista ja mies antoi kannastaan periksi, vaikkakin kovilla rajoituksilla. Omien sanojensa mukaan hän voi harkita lapsia, kun minä olen laihduttanut ja hän on tienannut vähintään vuoden ajan tietyn verran. Yhtenä ehtona oli vielä se, että yrittäisin hillitä omia pimahduksiani enkä haastaisi riitaa niin helposti. Ja lasten määrästä ei hänen mukaansa sitten voida neuvotella, vaan se on ainoastaan yksi.  

Jotenkin miehen vaatimukset ärsyttävät minua suunnattomasti, vaikka ne antavatkin nurkkaan ajetulle paljon kaivattua toivoa. Asian loputon lykkääminen kertoo kuitenkin mielestäni siitä, että mies ei todellakaan ymmärrä miten vaikeaa lasten saaminen voi olla. Myös se syö totaalisesti naista, miten mies katsoo olevansa jotenkin minun yläpuolellani mielipiteittensä kanssa ja hänen sanansa on se lopullinen laki.

Keskustelun ollessa päällä en kuitenkaan osannut kamalasti vastustella hänen ehtojaan, koska mies teki kuitenkin suuren myönnytyksen aikaisemmasta kannastaan. Kun sitten kysyin, mitä se "harkitseminen" sitten tarkoittaa, hän totesi sen olevan sama kuin lapsien hankkiminen. Hyvä niin. Eipä lämmittäisi kamalasti mieltä vuoden tsemppaamisen jälkeen kuulla taas uudelleen, että "Harkintani tulos on: ei lasta". 

Nuo miehen antamat ehdot eivät ole mahdottomia toteuttaa. Laihduttaminen on myös oma tavoitteeni ennen mahdollisen raskauden yrittämistä. Itse asiassa pian 10 kiloa elopainosta onkin jo hävinnyt viimeisten viikkojen aikana. Vielä reilusti olisi kuitenkin pudotettavaa, joten on tässä edelleen tekemistä. Tiedän kuitenkin selviäväni urakasta ensi kevääseen mennessä. Motivaatio on tällä hetkellä niin kova.  

Tuosta tienaamisesta sitten sen verran, että mies on juuri vaihtanut työpaikkaa nimenomaan siksi, että voisi saada parempaa palkkaa. Jos kaikki menee hyvin, hän saattaa hyvin tuplatakin vuositulonsa, mutta varmuuttahan siitä ei näinä aikoina ole. Toki toivoisin meille molemmille leveämpää leipää, mutta en oikein ymmärrä, miksi sen pitää olla niin suuri kysymys tässä lapsiasiassa. 

Kaiken pohjana taitaa olla hänen viimeisin kommenttinsa "Ehkä sitten olo on tarpeeksi turvallinen". Mies ei siis tunne oloaan niin turvatuksi, että uskaltaisi ajatella lasta. Luulen, että se turvattomuus tulee nimenomaan noista työasioista ja palkan suuruudesta. Palkan korottaminen tuntuu olevan hänen tämän hetkinen prioriteettinsa. Niin tyypillistä miesten ajattelumallia, sanoisin.

En oikein uskalla iloita vielä tuosta käymästämme keskustelusta, vaikka "ei koskaan" onkin muuttunut taas "myöhemmäksi". Pelkään vain, että mies muuttaa vielä moneen kertaan mielensä, vaikka nuo ehdot täyttyisivätkin. Päivä kerrallaan siis mennään, pitää toivoa lisää ihmeitä!