Sovimme miehen kanssa viime viikolla, että eroamme ja yritämme tehdä sen ystävinä pysyen. Mies asuu täällä vielä vuoden loppuun ja alkaa sitten etsiä omaa asuntoa. Tammikuussa olisi sitten tarkoitus laittaa muutenkin asioita eteenpäin.

Olo on tällä hetkellä tyhjä ja sanaton. En ole enää sokissa, välillä tosin edelleen järkyttynyt ja surullinen. Edellisen viestin asioiden kirjoittaminen auttoi kummasti asian käsittelyssä. Haluan jatkaa elämääni uuteen suuntaan omilla ehdoillani. Luulen kuitenkin, että tunteet tulevat aaltoilemaan vielä pitkänä aikaa. Välillä tulen kaipaamaan entiseen, välillä näen tulevaisuuden kirkkaampana edessäni.

Eteenpäin, elävän mieli?