Pientä lähentymistä miehen kanssa on tapahtunut. Liikutaan varovaisella asenteella, uudelleen tuttavuutta toiseen etsien. Jää alapuolella on heikkoa ja särkymisen riski on todellinen. Silti koen, että tämä uusi kortti on katsottava loppuun asti.

Tässä tilanteessa katson olevan kohtuullista ja reilua, että lähtemislista saa rinnalleen jäämislistan. Vaakakuppeja punnitaan ja tarkastellaan kenties sitten joskus myöhemmin, ei nyt. Tässä siis lista asioista, miksi tähän suhteeseen kannattaa jäädä. 

Mies tuntee minut läpikotaisin ja minä hänet.

Vuosien varrella olemme oppineet tuntemaan toisemme paremmin kuin kenenkään toisen. Minä olen mieheni paras ystävä ja hän minun. Kun meillä on ollut vaikeaa, mies on sanonut, ettei voisi puhua tietyistä asioista kenellekään muulle kuin minulle. Olemme nähneet toisemme heikoimmillaan ja vahvimmillaan, todellakin myötä- ja vastamäessä. Tiedämme puolesta lauseesta, mitä toinen tarkoittaa ja kyselemättä, kuinka tietyissä tilanteissa tulee toimia tai olla toimimatta. Hiljaisuus ei ole koskaan ollut meille vaivaannuttavaa, vaan voimme olla aidosti toistemme seurassa. Koen, että saan olla mieheni kanssa juuri se ihminen, joka olenkin. Hän hyväksyy minut sellaisena kuin olen, hyvine ja huonoine puolineni. Vaikka toinen välillä ärsyttääkin, hän on siinä kuitenkin eikä lähde mihinkään. Mieheni kanssa minulla on turvallinen olo.

Yhteiset 10 vuotta saavat kaipaamaan lisää.

Takanamme on pian 10 vuotta yhteistä matkaa. Olemme rakastuneet palavasti alle parikymppisinä, ja muuttaneet yhteen salamavauhdilla muiden vastustuksesta huolimatta. Olemme kokeneet sydämen läpätystä toisiamme kohtaan, kävelleet käsi kädessä vuosi vuoden jälkeen uusissa kotikaupungeissa ja toteuttaneet unelmiamme. Olemme hankkineet yhdessä ihanan kodin ja tehneet siitä mieleisemme. Olemme päässeet yli vaikeista tilanteista: vanhempieni vastustuksesta, ainaisista rahahuolista, puolen vuoden erosta ja sen jälkimainingeista, arjen pikku riidoista puhumattakaan. Olemme seisseet rinnakkain alttarilla ja tahtoneet rakastaa toisiamme. Palavasta alkuhuumasta on tullut todellista rakkautta, joka peittää alleen vaikeitakin asioita. Haluaisin, että rakkautemme ja yhteinen elämämme saisia jatkua. 

Olemme kasvaneet yhteen.

Vuodet yhdessä eivät ole olleet merkityksettömiä, vaan niiden ansiosta olemme juuri me. Olemme kasvaneet yhteen ja oppineet toisiltamme äärettömän paljon. Olemme niin samanlaisia monessa asiassa. Ero tällaisesta ihmisestä tuntuu, kuin repisi itsestään toisen puolen pois. Mieheni tietää minusta kaiken, myös sen, kuinka minusta on tullut minä. Hän on ollut mukana kokemassa kanssani tilanteita, jotka näkyvät minussa tänään. Haluaisin kasvaa hänen kanssaan lisää, haluaisin vanheta yhdessä. Haluaisin, että kasvoille hiljalleen piirtyvät uurteet voisivat kertoa meidän yhteisestä elämästämme. Siitä, että me olemme selvinneet yhdessä.

Avioliitto on minulle pyhä.

Vaikkei se tässä blogissa vielä ole näkynytkään, minusta löytyy myös uskonnollinen puoli. Haluan elää elämääni tiettyjen periaatteiden mukaan; en itseäni kahliten, vaan arvoistani kiinni pitäen. Olen kasvanut sellaiseen kristilliseen ajatusmaailmaan, jossa avioliiton säilymiseksi halutaan tehdä töitä. Avioero olisi minulle valtava pettymys ja epäonnistuminen. Meidät on vihitty aviopuolisoiksi Jumalan kasvojen edessä ja Hän tietää, mikä meille on parhaaksi. Olen rukoillut viime viikkoina enemmän kuin pitkiin aikoihin ja toivon, että osaisimme tehdä viisaita ratkaisuja.  

Mies saa minut nauramaan.

Tämä on toisaalta pieni juttu, mutta silti todella suuri. Yksi tärkeimmistä asioista, joka sai minut rakastumaan mieheeni alunperin ja aina uudelleen ja uudelleen, on hänen huumorintajunsa. Mies saa parhaimmillaan minut nauramaan kuin pienen tytön. Olemme samalla aaltopituudella, ja koen, että hänen kanssaan minulla on hyvä olla.

Mies on hyvä mies.

Olen vuodattanut täällä lähinnä mieheni negatiivisista puolia, ja varmasti se kuuluukin eron pohtimiseen ja omaan prosessointiin. Siitä huolimatta ajattelen kuitenkin löytäneeni oikean kultakimpaleen. Mieheni ei polta eikä juo lainkaan. Hän ei ramppaa baareissa eikä häntä tarvitse hävetä humalassa. Siinäkin suhteessa olemme samanlaisia; viihdymme hyvin kotona ja pidämme samoista asioista. Vaikkei mies osaa puhua tunteistaan, hän tekee aina sen minkä lupaa. Hän on kätevä käsistään ja näppärä tekemisissään. Varmaan voisi sanoa, että mieheni on perinteinen suomalainen jörrikkä, jonka sydämen tiedän kuitenkin sykkivän minulle.

Rakastan miestäni ja hän minua.

Tämän parempaa perustelua en osaa keksiä. Minun rakkauteni ei ole kuollut, vaikka mustia pilviä on taivaallamme viime aikoina ollutkin. Välitän miehestäni enemmän kuin kenestäkään muusta. Eilen illalla mies sanoi, että hänkin rakastaa minua. Kuinka tällaiset tunteet voisi haudata? Miten tällaisen suhteen voisi unohtaa kevein perustein? Minä haluan yrittää vielä. Vaikka pelkäänkin satuttavani tässä itseni, haluan nähdä, voisiko tästä tulla sittenkin jotain.