Pitkästä aikaa täällä. Monta asiaa on ehtinyt tapahtua viime kerran jälkeen. Älyttömästi ilojakin on, mutta tämä yksi ongelma on ja pysyy. Jos sitä ei voi muuttaa, niin keskitytään sitten siihen muuhun.

Kirjoitin vuoden vaihteessa siitä, kuinka haluan löytää omat ilonaiheeni, toiveeni ja tarpeeni uudelleen. Yksi suuri, vielä hetki sitten kaukaiselta tuntunut haave on nyt toteutumassa - ja voi kun se tuntuukin älyttömän hienolta! Olen sattuman kautta tavannut erään ihmisen, jonka kanssa olemme alkaneet tehdä musiikkia. Eilen juuri kulutimme toistemme aikaa tuntitolkulla ja sävelsimme, sanoitimme ja nauhoitimme sydämemme kyllyydestä. Ihanaa! Jos laulaessa saa siivet, niin tämän myötä nousee korkeuksiin!

Toinen ilon aihe on ehdottomasti jo pian pari kuukautta jatkuneiden vatsakipujen syyn selviäminen. Todennäköisesti kyseessä on pitkään väärässä asennossa seisomisesta ja kuntoilusta johtuva lantion alueen lihasten jumittuminen. Lääkäreiden puheissa vilisivät jo endometrioosit, suoliston ongelmat ja syövätkin. Itsellä mielessä päällimmäisenä oli tietenkin pelko lapsettomuudesta ja vakavammasta sairaudesta. Jos tämä kipu ja ahdistus meneekin nyt ohi särkylääkekuurilla, venyttelyllä ja uusien työasentojen etsimisellä, niin hurraa! Tuntuu kuin kiviläjä olisi vierähtänyt sydämeltä!

Töissä on ollut monenlaista: leiriä toisen perään, uusia työryhmiä, vastuutehtäviä ja haipakkaa. Aika moni on kysellyt, aionko hakea naapurifirmaan avautuvaa johtavan viranhaltijan paikkaa. En tosiaan tiedä, mutta kyllähän se mairittelee, kun monet tuntuvat uskovan minun pystyvän siihen...

Miehen kanssa menee hyvin, kun lapsista ei yksinkertaisesti puhuta. Aika tehköön tehtävänsä. Kai tämän kanssa nyt vielä jonkinaikaa elää? Nyt aion nauttia kaikesta muusta ihanasta, mitä elämässä tapahtuu!

Tällaista kuuluu pudonneelle tänään.