Mikä siinä on, että kun itse haluaisi jotain oikein palavasti, ihmiset siinä lähellä ei ymmärrä tahtoa sitä samaa? Aivan oikein arvattu, täällä on taas keskusteltu lapsista ja niiden puuttumisesta. Piti nostaa tässä jopa erokorttikin pöydälle ja hiljenihän se mieskin. Onko se niin samperin vaikea ymmärtää, että jos toinen ei koskaan haluaisi lasta, niin toiselle se voisi olla niin kova paikka, että tekisi mieli lähteä litomaan? Häh?

No, ei tässä minnekään olla vielä lähdössä. Tuntuu vaan niin hirveän turhalta, että lupaukset yrityksen aloituksesta eivät välttämättä toteudukaan ensi keväänä. Emäntä laihduttaa, haaveilee hiljaa ja yrittää olla ahdistamatta toista säikkyä ja mitä siitä saa? Ei mitään! Hemmetti!

Onko se liikaa pyydetty, että toinen olisi edes vähän kiinnostunut minustakin? Miksi työkaverit on kiinnostavampaa seuraa kuin oma vaimo? Ei oteta syliin, kun toinen pyytää, ei seuraksi lenkille... Kyllä vetää mielen harmaaksi kovemmaltakin sälliltä, saati sitten naiselta, joka kaipaisi hellyyttä ja romantiikan hippusia.

Niin kerta.