Kävin toistamiseen psykologilla juttelemassa vuoden ensimmäisinä päivinä. Sieltä päällimmäisenä mieleeni jäi ajatus siitä, että kriisissä ihminen elää tavallaan vain yhtä kanavaa elämässään. Minun täytyy astua siitä vankilasta pois ja elää muillakin saroilla. Täytyy voida elää päivä kerrallaan ja olla sinut itsensä ja asioidensa kanssa.

Tänne blogiin tuleminen on tuntunut viime päivinä jotenkin ahdistavalta. En haluaisi muistuttaa itselleni kaikesta siitä negatiivisesta, jonka ympärillä tämä blogi pyörii. En voi vain jatkuvasti pyöriä ahdistuksessa ja itsesäälissä, kun tällä hetkellä asialle ei voi yksinkertaisesti tehdä mitään. Minun täytyy nyt vain antaa asian olla ja keskittyä muihin asioihin. Ei tästä asian loputtomiin itsensä kanssa pyörittelystä kovin suurta hyötyä ole, pikemminkin haittaa.

En usko lopettavani tänne kirjoittelua, mutta ehkä aihepiiriä on syytä laajentaa.